Tervetuloa mukaan! Olen suunnitellut blogin aloittamista ainakin kaksi vuotta eikä siitä meinaa tulla mitään. Kerätessäni rohkeutta katsoin online-koulutusta blogin kirjoittamisesta. Kurssi alkoi lupaavasti ja kannustavasti ”Start before you’re ready” -teemalla. Opettaja kertoi kirjoittamisen olevan parasta oppia ja kannusti aloittamaan blogin pitämisen jo ennen kuin olisi siihen aivan valmis.
Hyvä, näinhän minä teen! Mutta sitten alkoi se osuus, jossa pitäisi tehdä sisältösuunnitelma ja julkaisuaikataulu ja kehittää omaa ”ääntään”. Liian vaikeaa ja monimutkaista. Enkö vain voi olla oma itseni ja kirjoittaa silloin kun on jotain sanottavaa? Niin minä nyt sitten aion tehdä, sanoivat blogi-gurut mitä vaan. Aloitan olematta ollenkaan valmis!
Ihana aurinko.
Täydellistä hetkeä saa odottaa
Kirjoittaminen ei ole minulle se suurin ongelma, vaan aloittaminen. Uuden word-tiedoston luominen ja päättäminen, että nyt aloitan, nyt minä kirjoitan.
Tuntuu, että koskaan ei löydy sitä täydellistä rauhallista ja harmonista hetkeä jolloin kirjoittaa. Näin sieluni silmin, että aloitan kirjoittamisen sitten kun kaikki kiireelliset työt on tehty, sähköposteihin vastattu ja kuvat toimitettu asiakkaille. Aurinko paistaa ja siisti ja kodikas parveke kutsuu luokseen istumaan. Lapset ovat päiväunilla ja vastakeitetty tee odottaa pöydällä koneen vieressä.
Tuota täydellistä hetkeä saan odottaa mahdollisesti seuraavat kymmenen vuotta, joten aloitin kirjoittamisen nyt – vuoden kiireisimpään aikaan, kun ylioppilaskuvaus- ja hääkuvaus- rumba on parhaimmillaan. Aurinko sentään paistaa, mutta parveke on niin täynnä tavaraa, ettei sinne todellakaan mahdu edes astumaan jalallaan, saatikka istumaan. Aloitan, kun lapset eivät nuku, vaan syövät välipalaa vieressäni ja mietin, että koska maitolasi kaatuu koneen päälle. Kun teekään ei enää ole vastakeitettyä vaan se on muutaman tunnin seistyään kitkerää ja kylmää. Aloitan kirjoittamisen, tapahtui ympärillä mitä vaan.
Täydellinen rauha.
Kuka minä sitten olen?
Olen helsinkiläinen valokuvaaja, yrittäjä, vaimo ja kahden hurmaavan ja erittäin vauhdikkaan lapsen äiti. Olen ollut yrittäjä 10 vuotta ja valokuvausalalla kohta 15 vuotta. Minusta tuli yrittäjä koska halusin tehdä rakastamaani työtä, enkä ole katunut valintaani. Rakastan pinkkiä, kesää, suuria teekuppeja ja kaikkea makeaa. Olen kaupunkilaistyttö, joka aloittaessaan valokuvaajan opinnot Tampereella ajatteli, että kouluun voi huristaa juna-asemalta taksilla – onhan taksilla matkustaminen aina niin halpaa ulkomailla. Eiku, miten se nyt menikään?
Lapsuuden kesät olen kuitenkin viettänyt mummin luona Sysmässä ja se on vieläkin se paikka, jonne pitää päästä rauhoittumaan ja hidastamaan tahtia. Siellä kävelen paljasjaloin kostealla nurmikolla, käyn aamu-uinnilla (kunhan vesi on tarpeeksi lämmintä), tanssin vesisateessa ja unohdan ladata kännykän. Siellä sielu lepää (anteeksi tämä klisee).
Täällä sielu lepää.
Olen suomenruotsalainen, vaikka olen aina kokenut olevani vain kaksikielinen ja sitä kautta etuoikeutettu. Innostun nopeasti ja haluan saada kaiken heti. Olen muotokuvaaja, eli kuvaan ihmisiä ja eläimiä, koska olen kärsimätön. Minulla ei riitä kärsivällisyys tekemään täydellisiä sommitelmia esineistä ja rakentaa täydellistä millintarkkaa valoa. Haluan kuvata elämää, vangita tunnelmia ja ilmeitä – niitä ohikiitäviä hetkiä, joita ei koskaan saa takaisin.
Valkokuvaaja-yrittäjä-äidin elämää
Maailma on blogeja täynnä, mikä pakottava tarve minulla on aloittaa vielä yksi? Haluan kirjoittaa, koska en ole kirjoittanut päiväkirjaa teinivuosien jälkeen ja minulla on maailman huonoin muisti. Haluan jättää jäljen historiaan ja haluan muistaa, minkälaista tämä aika oli. Haluan jakaa arkeni ja ajatukseni teidän kanssanne. Olen aina uskonut vertaistukeen ja kannustuksen ihmeelliseen voimaan. Tämän blogin kautta toivon sekä antavani että saavani niitä. Haluan kertoa teille, minkälaista on yrittäjän arki, valokuvaajan arki ja kahden pienen lapsen arki. Ja ennen kaikkea arki, jossa nämä kolme yhdistyvät. Ja tietenkin haluan jakaa kanssanne myös juhlahetkiä – isoja ja pieniä. Kaunis kukka työmatkalla, lapsen hauskat sanonnat, inspiroivat kuvaukset, ihanat asiakkaat. Hyvä kuppi teetä, maukas kakkupala, hyvien ystävien seura.
”Mamma e bäst på att rita o måla o äta”
Haluan tehdä tästä ajankuvan – tällaista on valokuvaaja-yrittäjä-äidin elämä 2014. Vaikka olen valokuvaaja, niin tämä ei tule olemaan (pelkästään) valokuva-blogi, vaan haluan avata myös monia valokuvaukseen liittyviä asioita sanallisesti. Moni työhöni liittyvä asia on minulle niin itsestään selvää ja monille muille niin vaikeaselkoista, haluan osaltani lisätä alan läpinäkyvyyttä ja vähentää väärinkäsityksiä.
Tässä tämä nyt sitten oli, ensimmäinen blogi-kirjoitukseni, kiitos kun pysyit mukana loppuun asti! Palautetta saa ja pitää antaa ja kommenttikenttä on kaikille avoin. Jätä minulle viesti, ajatus tai kysymys.
– Niina, joka on juuri nyt aika ylpeä itsestään!
P.S. Se blogi-koulutus, jota katsoin rohkaistuakseni, oli tämä. Oli siinä paljon hyvääkin, vaikka liika suunnitelmallisuus tuntuikin vähän pelottavalta.
